Kirjan pääsisältö on kristinuskon tärkeimmän, Pyhän Hengen inspiroiman, kirjan, Raamatun, kokonaisuuden kertominen, luomisesta Ilmestyskirjaan. Jumalan rakastamasta luvatusta juutalaisesta kansasta, josta messiaan odotettiin syntyvän, kehittyminen, juutalaisen Jeesuksen Krisuksen, messiaan, voidellun, tosi ihmisen ja tosi Jumalan (Room 5:12-21), ristin sovitustyön kautta, kaikille pakanoillekin, -kristinuskoksi. Eli Raamattu on kertomus siitä, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja pelastaa kadotuksesta taivaan perilliseksi Jeesuksen ristin sovitustyön kautta. Kun sydämessään uskoo, että Jeesus on kärsinyt sovittavan kärsimyksen ja kuollut syntiemme tähden Golgatan keskimmäisellä ristillä ja noussut kuolleista ja antanut Pyhän Hengen, niin juutalaisille kuin pakanoille ja tunnustaa suullaan Jeesuksen Herrakseen ja vapahtajakseen, -tätä ihminen ei voi valehdella (1 Joh 4: 1-3)- , ihminen pelastuu. (Room 10: 8-10)
Jeesus Kristus on koko Raamatun keskus ja koko Raamattua on hyvä lukea niin, että löytää Jeesuksen jokaisesta 66 kirjasta. Vanhasta testamentista löytää Jeesuksen esikuvia, ja lupauksia messiaasta ja Uudessa testamentissa Jeesus on kaikkien lupausten täyttymys, ristiinnaulittu, kärsivä messias, joka on noussut kuolleista ja sovittanut syntimme. Tosin juutalaiset odottivat maallista hallitsijaa, mutta Jeesus on enemmän kuin maallinen kuningas. Hänet on asetettu ”...ylemmäksi kaikkea hallitusta ja valtaa, voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä, joka mainitaan, ei vain tässä maailmanajassa vaan myös tulevassa. Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle.. (Ef 1: 20-22) Mutta ennen hänen taivaaseen astumistaan Jeesus vuodatti Pyhän Hengen kaikille niille, jotka uskovat, niin juutalaisille kuin pakanoillekin. Ja vielä tänä päivänäkin uskossa oleva saa täyttyä Pyhällä Hengellä odottaessamme Jeesuksen paluuta takaisin maan päälle ja uusia taivaita ja uutta maata (Ilm 21: 1), taivaaseen pääsyä, missä Jeesus ”..pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, ei surua, ei parkua eikä tuskaa, sillä kaikki entinen on mennyt.”(Ilm 21: 4) Pyhän Hengen voi kokea ”elävänä veden virtana sisimmässään”. Tästä puhutaan esim. Joh 7: 37,38: ”..Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elämän veden virrat,..” tai Jes 55: 1 ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ja syökää. Tulkaa, ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa viiniä ja maitoa.” ja Joh 4: 14 ” mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.”
Raamattu ei ole mikä tahansa kirja. Se on Jumalan Sanaa. Sen ovat kyllä ihmiset kirjoittaneet, mutta se on Pyhän Hengen inspiroimaa. Raamattua lukeva ihminen voi kokea, että Raamatun teksti lohduttaa, auttaa ja tukee häntä. Ihan kuin Jumala puhuisi minulle Raamatun kautta. Kokonaisuutena Jeesus onkin ihan kuin elävä Jumalan Sana. ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa. ...Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh 1.) Luomisessa onkin ollut mukana: Isä Luoja, Poika Sana ja Pyhä Henki liikui vetten päällä, eli koko kolminaisuus. Jeesus Kristus on Elävä Sana. Kun me luemme Raamattua, me alamme heijastamaan Jeesuksen kirkkautta ja meissä alkaa kasvaa Hengen hedelmiä. Me olemme Raamattua lukemalla yhteydessä Kristuken mieleen. (1 Kor 2:16) Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. (Jaak 4:8) Raamatun kautta Pyhä Henki avaa ymmärrystä ja ymmärrys on Pyhimmän tuntemista! (Sl 9:10) ”Ennen kaikkea teidän tulee tietää, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä, sillä mitään profetiaa ei ole koskaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. (2 Piet 1:20,21)
Raamattua voi sanoa myös rakkauskirjeeksi Jumalalta ihmisille. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh 3:16) Jeesuksen rakkaus on siinä, että hän vuodatti verensä meidän syntiemme sovitukseksi. Ei ole ketään toista, joka olisi lunastanut meidät omalla verellään. Mutta Jeesus teki sen. Ehtoollisella me nautimme Jeesuksen ruumiin ja veren. Ennen ehtoolliselle menoa on hyvä tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan synninpäästö, että on kelvollinen tuohon rakkauden ateriaan. ”Joka siis kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljasta, on syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen. Tutkikoon siis ihminen itseään ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta. Sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo itselleen tuomion. Sen vuoksi teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat nukkuneet pois. Mutta jos tutkisimme itseämme, meitä ei tuomittaisi. (1 Kor 11:27-31) Ehtoollisessa ihminen tulee osalliseksi Kristuksen ruumiista eli seurakunnasta ja saa syntinsä anteeksi nauttimalla ehtoollisviinin, Jeesuksen veren. Anteeksiannon voi aivan kokea puhtaana omanatuntona ja helpotuksena. Veri ikäänkuin vihmoo sydämemme. Jeesuksen veri puhdistaa sisimpämme ja poistaa syyllisyytemme ja saamme uuden armon jatkaa elämäämme. Mutta jos olemme tehneet syntiä, on hyvä pyytää Jumalalta Pyhän Hengen voimaa tehdä parannusta myös muuttamalla käytöstä. Parantuminen sairauksista ja parannuksen teko synneistä ovat jotenkin ihmeellisesti yhteydessä toisiinsa. Kun saa syntinsä anteeksi, voi parantua sairauksistakin.
Muutama ajatus synnistä. Uskon perisyntiin. Syntiinlankeemuksessa ensimmäiset ihmiset Adam ja Eva rikkoivat Jumalan tahtoa vastaan ja tekivät syntiä. Siitä lähtien kaikki heidän jälkeläisensä ovat kantaneet syntiä syntyessään. Siihen, että olet syntinen tarvitaan vain se, että olet ihminen. Koska kaikki ihmiset ovat syntisiä, tarvittiin syntien sovittaja. Ihmisen yhteys Luojaan, Jumalaan, Isään, katkesi, kun ihmiskunta Adam ja Eva rikkoivat Jumalan tahtoa vastaan ja tekivät synnin. Jumala kuitenkin rakasti ihmistä niin paljon, että halusi korjata tuon yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä. Ainut keino Jumalalla saada yhteys ihmiseen takaisin oli lähettää Jumalan oma Poika tänne maapallolle ja, että tuo tosi Jumala ja tosi ihminen, Jeesus, sovitti ristillä Jumalan ja ihmisen välisen välirikon. Ristillä piti olla Jumala ja ihminen. Sovitus ja synnin anteeksiantaminen tapahtui niin, että Jeesus kärsi sovittavan kärsimyksen ja Jeesus kuoli ristillä, jossa hänet tehtiin synniksi ja hän koki hylkäämisen ja eron Jumalasta, mutta koska Jeesus oli synnitön, ei helvetti voinut Jeesusta pitää, vaan Jeesus nousi ylös kuolleista. Ennen kuin Jeesus tuli maan päälle Jumala oli antanut Moosekselle lain, jota noudattamalla olisi päässyt taivaaseen, mutta ihminen ei koskaan pystynyt, eikä halunnut, kaikkea lakia noudattaa. Jeesus tuli täyttämään tämän koko lain. Hän opetti, että suurin käsky on: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän kaltainen, on ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat.” Jumala antoi kaiken anteeksi ja rakasti ihmisiä ristillä. Yhteys ihmisen ja Jumalan välillä oli uudistettu. Uusi testamentti astui voimaan! Kun uskot Jeesuksen ristin sovitustyöhön, saat syntisi anteeksi. ”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuran väriset, ne tulevat villanvalkoisiksi. Jos suostutte kuulemaan minua, saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos ette suostu vaan niskoittelette, miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.” (Jes 1:18-20) Synnistä on tehtävä parannus, vasta sitten Jumala pääsee siunaamaan ihmistä. Sillä Jumala, Abba, Isi, haluaa rakastaa ja siunata meitä ihmislapsiansa. ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi (Room 5:20) Jeesus on nimenomaan syntisten ystävä. ”Sen nähdessään fariseukset sanoivat hänen opetuslapsilleen: Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa? Jeesus kuuli sen ja sanoi: Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa ”Laupeutta minä tahdon, enkä uhria” En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. (Matt 9: 11-13)
Risti on siis Jumalan rakkautta meitä ihmisiä kohtaan. Mutta Pyhä Henki on rakkautta myöskin. Pyhä Henki on rakkauden Henki. ”...,sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. ” (Room 5:5)
Kun on saanut syntinsä anteeksi ja täyttynyt Pyhällä Hengellä ja tehnyt parannusta kuolleista teoista, on aika alkaa kantamaan hedelmää. Jos on jo merkkejä hedelmästä, Jeesus vielä puhdistaa, että viinipuu kantaisi runsaamman hedelmän. Jeesus teki meistä uskovista Ihmisten kalastajia. (Mark 1:17) Viisas voittaa sieluja.(Sl 11:30) Mutta Hengen hedelmiä ei saakaan, vaikka oikein yrittää. Hengen hedelmät kasvavat ja kypsyvät niinkuin puussa kasvavat omenat: Hedelmät tarvitsevat juuria ja rungon ja oksat ja niiden kautta virtaavaa elinnestettä kypsyäkseen. Uskovan elinnestettä on Raamatun Sana luettuna, kuunneltuna, opiskeltuna; ehtoollinen; Pyhällä Hengellä täyttyminen; rukoileminen; ylistäminen musiikilla; kristittyjen yhteys. Näiden avulla pysyy lähellä Jumalaa ja hedelmät kypsyvät. Mitä ovat Hengen hedelmät ja miksi niitä tarvitaan? Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. (Gal 5: 22,23) ...valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena...(Ef 5:9) Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät myös on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia! (Kol 3: 12-15) Paavali opettaa, että raitista opetusta on se, että ”Käskymme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” (1 Tim 1:5) Uskon päämäärä? Miksi me sitten uskomme? Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen. (1Piet 1:6-9) Me uskomme Jeesukseen, että me pelastumme ja me kerromme Jeesuksesta toisille, että hekin pelastuvat. Tärkeintä on tuntea Kristus. Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen joka tulee uskosta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. Haluan tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla hänen kaltaisekseen samaistumalla hänen kuolemaansa, kunhan vain pääsen ylösnousemukseen kuolleista... unohtaen sen mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa... Mutta meidän yhteiskuntamme on taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi. Hän muuttaa meidän alennustilassa olevan ruumiimme kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös kykenee alistamaan kaiken valtaansa. (Fil 3) Me odotamme Jeesusta, että hän tulee takaisin maanpäälle ja luo uudet taivaat ja uuden maan ja pääsemme kaikki Jeesusta uskovat taivaaseen, jossa ei enää ole mitään pahaa. ”Kehotan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita ja kehota, kaikin tavoin kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ ja hoida palvelustehtäväsi täydellisesti. Minut jo uhrataan, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään” (2 Tim 4:3-8). Nähdään Taivaassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti